Koveron kylän kirjallinen historia alkaa vuodesta 1500, kun ensimmäiset merkinnät asutuksesta kirjattiin Vatjan viidenneksen verokirjaan. Polveilevien vaarojen välissä, pitkulaisten järvien lahukoissa ja kapeikoissa oli asuttu pitkään ennenkin. Jo tuhansia vuosia aikaisemmin pystyttivät pyytäjät majansa Nivan liepeille. Ja miksipä eivät olisi siihen asettuneet: vesissä riitti kalaa ja Kuusjärveltä Loitimon kylkeen juokseva harjujen jono oli otollinen peurojen ja hirvien vaelluksille.

​

Vuosisatojen kuluessa Koverossa on kohdattu idän ja lännen väliset  levottomuudet, katovuosien puutteet ja sisällis- ja itsenäisyyssotien kauhut, joista on selvitty olosuhteisiin nähden hyvin. Kylän etuna lienee sen sijainti, kehittyminen eri ilmansuuntiin kulkevien teiden solmukohtaan. Mutta suurimmaksi kylää kannattelevaksi voimaksi nimettäköön kyläläiset, joista on löytynyt poikkeuksellista sitkeyttä ja toimeliaisuutta sekä loputonta yhdessä eteenpäin pääsemisen tarmoa.

Kovero oli myös yksi Ilomantsin pogostan kylistä, jossa säilyi vahva karjalaisasutus. Luterilaisten ja ortodoksien rinnakkaiselosta tuli piirre, joka määritteli  kylän luonnetta myöhempinä vuosisatoina. Kun ajat olivat rauhalliset, naapureina elettiin sulassa sovussa. Tästä kertoo sekin, että vainajien uskontokuntaan katsomatta on arveltu maanneen kylki kyljessä kylän kalmistossa.

Yhä edelleen kylää kannattelevat vahva yhteisöllisyyden ja periksiantamattomuuden henki, kun takana ovat sotavuosien jälleenrakennusta seurannut teollisuuden kultakausi, maatalouden murros ja nuoren ikäpolven poismuutto  sekä vielä lähimuistissa oleva kuntaliitos Joensuun kaupungin kanssa, ja sitä seurannut palveluiden alasajo.

​

Vuonna 2022 Kovero on entisen Tuupovaaran kunnan toiseksi suurin kylä ja yksi nykyisen Joensuun kaupungin virkeimmistä maaseututaajamista. Kylän asukasluku on noin 350.

​

Lue lisää Koveron historiasta.